Kaikki tunteet on ok! (Vanhemmuus, vauva)

Vastasyntyneen vanhempi katsoo sairaalan ikkunoista ulos ja ihmettelee miten ihmiset voivat elää siellä normaalia elämää. Eivätkö he käsitä kuinka koko maailmamme on mullistunut?

Vanhemmaksi tulo (etenkin ensimmäisellä kerralla) on valtava murrosvaihe. On elämä ennen ja jälkeen vauvan syntymän.

Vanhempien valmennus on etenkin ensimmäistä lastaan odottaville hyvä ilmainen yhteiskunnan palvelu. Mutta kuinka paljon vauvan syntymän tuomiin tunteisiin voi oikeastaan valmistua?

Vaikka olisi prepannut teorian tasolla aukottomasti, on varmasti silti asioita jotka yllättävät. Kuinka tuo harteilla painava vastuu korreloi rakkauden tunteen kanssa. Ja mitä jos rakkauden tunnetta ei tulekaan?Miten avuttomalta olo voi pienen vastasyntyneen kanssa joskus tuntua. Minä en ymmärrä vauvaani.

Kaikkeen ei todella voi valmistua eikä tarvitsekaan. Vanhemmuuden tila ei ole valmiiksi kalustettu huone johon astutaan kun pieni tulee maailmaan. Se on enemmänkin polku jota voi lähteä ihan rauhassa tutkien kulkemaan.

Tuolla polulla on tärkeää löytää itseään kohtaan armollisuutta. Oli kyseessä sitten imetys, vauvan käsittely tai pientä kohtaan heräävät tunteet -harvoin kaikki lähtee käyntiin kuin sormia napsauttamalla.

Armollisuuden lisäksi avoin puhe on hyödyllistä. Vanhemmuudessa ei pitäisi olla kiellettyjä tunteita. Avoin puhe on erityisen tärkeää vanhempien välillä, mutta kannustan avoimeen puheeseen myös kodin ulkopuolella. Puhumattomuus ja "kielletyt tunteet" lisäävät vanhemmuuteen liitettyjä stigmoja, tabuja ja uskomuksia.

Välillä ärsyttää, väsyttää, turhauttaa, tylsistyttää, kaduttaa tai mitä vain! Kaikki tunteet on ok!

Jos kaipaat apua vanhemmuuteen liittyvien tunteiden käsittelyssä, tervetuloa keskustelemaan kanssani!

Silva