Rv 7+6 (keskenmenon pelko, toistuvat keskenmenot)

Keskiviikon tiimipalaveri on alkamassa. Aamuyöstä lähtien häntä vaivannut ikävä alavatsakipuilu jatkuu. Se on normaalia, alkuraskaudessa voi olla sellaisia tuntemuksia, hän yrittää muistutella itsellensä. Tuntuuko housuissa jotain kosteaa? Palaveri on vasta alussa, eikä hän nyt voi mennä vessaan. Hän on ravannut siellä pienimmistäkin tuntemuksesta ja pelännyt valtavasti joka kerran. Tämänkertaisella yrityksellä ne ovat toistaiseksi olleet vääriä hälytyksiä. Mutta aiemmat kokemukset ovat piirtyneet verkkokalvoille. Punaiseksi värjäytynyt vessapaperi. 

Hänen puheenvuoronsa on seuraavaksi. Hän yrittää kasailla ajatuksiaan ja keskittyä päivän teemaan. Korvissa suhisee ja kädet puristuvat pöydän alla nyrkkiin.

Pysy sisällä. Pysy sisällä. Pysy sisällä.

Täytyy yrittää hymyillä luontevasti häntä tutkivasti tuijottavalle kollegalle. Edeltävä puhuja tuntuu puhuvan ikuisuuden. Alavatsaa nipistää taas.

Pysy sisällä! Sinun täytyy pysyä sisällä!

Hän selviää osuudestaan ja palaveri päättyy. Noustessaan penkiltä, katsoo vaaleaa kangaspenkkiä ja huojentuu. Ei tahraa. Kokeilee vaivihkaa myös housuja. Nekin tuntuvat kuivilta.

Unisex-vessassa pari miespuoleista kollegaa pohtii lounaspaikka-vaihtoehtoja kun hän sulkee vessan lukkoa kädet täristen. Ärsyttää nämä seka-vessat ja liian lyhyet ovet, hän haluaisi oman vessakopin ja äänieristetyn vessarauhan.

Mustat alushousut pidentävät jännitystä, ne eivät paljasta mitään. Pyyhkäisee. Vessapaperi on valkoinen. Korvissansa humisee jälleen, tärisyttää, väsyttää ja itkettää. Kiitos, kiitos, kiitos, hän hokee mielessään.

Huomenna hänellä alkaa raskausviikko 8.

Keskenmenojen aiheuttama kuormitus on henkisesti hyvin raskasta. Alkuraskauden keskenmenon kokeneet asiakkaani kuvaavat myös valitettavan usein sitä kuinka terveydenhuollossa suruun on suhtauduttu vähättelevästi.

Menetyksen tuoma tuska ei ole verrannollinen raskausviikkoihin tai niihin termeihin, jolla kohdun sisällä tapahtuvaa kasvua kuvataan. (Esim alkio tai sikiö)

Etenkin perättäin toistuvat keskenmenot värittävät pähkinäraskautta pelon ja ahdistuksen sävyillä. Kehoitan lämpimästi hakemaan keskusteluapua keskenmeno-kokemusten läpikäymiseen, surutyöhön ja voimavarojen uudellenrakentumiseen.

Kevätterveisin:

Silva