Synnytystrauma

Synnytystrauma tarkoittaa synnytyskokemusta, jossa ihmisen psyykkinen kestokyky on ylittynyt.

Kuinka synnytystrauma oireilee? Miten synnytystraumaa hoidetaan?

Synnytystrauman oireet ovat yksilöllisiä. Yleisimpiä oireita ovat synnytyskokemuksen muistelun tuoma ahdistuneisuuden tunne, toistuvat painajaiset, kiintymyssuhdehaasteet lapseen, ylihuolehtivaisuus lapsesta, ylivirittyneisyys, tapahtuneen kieltäminen ja haluttomuus muistella synnytystä. Traumaattisen synnytyskokemuksen jälkeen ajatus uudesta raskaudesta voi olla ahdistava. Synnytystrauma voi aktivoitua myös uuden raskauden myötä.

Tapahtunutta ei valitettavasti voi muuttaa, mutta synnytystrauman työstäminen ja käsittely yhdessä ammattilaisen kanssa auttaa vähentämään synnytystraumaan liittyvää oireilua, sekä palauttamaan rikkoutunutta turvallisuuden tunnetta. Vastaanotolle voi tulla joko yksin tai kumppanin kanssa.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeinen masennus on tavallisin lapsivuodeaikaan liittyvä terveyshaaste. Synnytyksen jälkeisen masennuksen taustalla voi olla traumaattinen synnytyskokemus, aiempi masennus, hormonaaliset muutokset, vanhemmuuteen sopeutumisen haasteet, tai omat elämänhistoriaan liittyvät, käsittelyä kaipaavat kipupisteet.

Mitkä ovat synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet? Mistä saa apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen?

Oireistaan ei kannata vaieta. Synnytyksen jälkeinen masennus oireilee yksilöllisesti ja eri asteisena. Yleisimpiä synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat alentuneen mielialan lisäksi ahdistuneisuus, väsymys, uupumus, epävarmuus vanhemmuudesta, paniikkioireilu, pelot tai pakkoajatukset.

Keskusteluapu on tehokas tapa toipua synnytyksen jälkeisestä masennusta, etenkin jos hoitoon hakeudutaan varhaisessa vaiheessa. Hoidon teho perustuu luottamukselliseen suhteeseen, jossa synnytyksen jälkeisen masennuksen aiheuttaneita yksilöllisiä juurisyitä päästään turvallisesti käsittelemään.

Raskauden aikaiset pelot

Raskauteen liittyy monia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Vaikka lapsi olisi kovin toivottu, voi raskaus, synnytys tai tuleva vanhemmuus tuottaa myös haastavia tunteita. Pelot, epävarmuus ja hämmennys ovat tuttuja tunteita etenkin ensimmäistä lastaan odottavalle. Mikäli edellisessä raskaudessa tai synnytyksessä on ollut kipeitä kokemuksia, voi uusi raskaus aktivoida traumat uudelleensynnyttäjällä. Koetut menetykset, kuten pitkä lapsettomuus ja keskenmenot kuormittavat raskautta erityisesti.

Kuinka käsitellä raskauden aikaisia pelkoja?

Raskausmasennus voi liittyä hormonitoimintaan, ristiriitaisiin tunteisiin tulevaa vanhemmuutta kohtaan tai oman elämänhistorian kokemuksiin. Synnytyspelko puolestaan kohdistuu usein pelkoon kivusta, repeämisestä, hallinnan tunteen menettämisestä, tai vauvan tai synnyttäjän vahingoittumisesta. Synnytyspelon taustalla voi olla myös esimerkiksi aiempi traumaattinen synnytyskokemus tai seksuaalinen trauma. Vanhemmuuteen liittyvät pelot kertovat usein epävarmuudesta omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Epävarmuus kumpuaa usein omasta elämänhistoriasta tai vallitsevista ympäristötekijöistä. Turvaverkoston puute, parisuhteen haasteet tai yksinhuoltajuus ovat tilanteita, joissa tuleva vanhemmuus mietityttää erityisesti.

Raskauspelkoja voidaan hoitaa. Pelon taustalla on aina syy. Luottamuksellisessa suhteessa pelon syytä voidaan lähteä etsimään, tutkimaan ja hoitamaan. Työskentelyn päämääränä on mahdollisimman miellyttävä raskaus- ja synnytyskokemus. Raskaus on naisen elämässä ainutlaatuinen aika, josta ei ole mahdollista nauttia pelokkaana.

Vastaanotolle voi tulla matalalla kynnyksellä yksin tai kumppanin kanssa

Keskenmeno tai toistuvat keskenmenot

Keskenmeno on raskas kokemus. Suru on erityisen raastavaa silloin, kun keskenmenot ovat toistuvia, tai jos raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa. Raskauden kesto ei määrittele surun määrää. Keskenmenon jälkeen tarjottu henkinen tuki koetaan usein riittämättömänä. Joskus psyykkistä tukea ei tarjota lainkaan.

Mistä apua keskenmenon käsittelyyn?

Keskenmenon jälkeinen suru on normaali reaktio. Suruprosessille ei ole olemassa oikeaa tapaa tai kestoa. Jos keskenmenon aiheuttama suru ei tunnu helpottavan ajan kanssa, tai ilmenee traumaattisen stressin oireita, on suositeltavaa hakeutua käsittelemään kokemusta ammattilaisen tuella. Traumaattinen stressi oireilee yksilöllisesti esimerkiksi takaumina keskenmenosta, kehollisina reaktioina, unihäiriöinä tai virittyneisyystilan häiriöinä.

Keskenmeno voi nostaa pintaan myös vihaa, katkeruutta ja häpeää, sekä pettymystä omaa kehoaan kohtaan. Keskenmeno on raskas kokemus myös kumppanille ja etenkin toistuvina, keskenmenot kuormittavat parisuhdetta.

Keskenmenon psyykkisen työskentelyn keskiössä on tunnekokemusten käsittely. Viha, katkeruus, häpeä, pelko, avuttomuus ja pettymys ovat kestämättömän surun seurauksia, jotka haluavat tulla kuulluksi turvallisessa tilassa.

Vastaanotolle voi tulla yksin tai kumppanin kanssa.

Kohtukuolema

Kohtukuolema on traumaattinen kriisi. Vihan, epäonnistumisen, pettymyksen ja avuttomuuden tunteet ovat yleisiä reaktioita kohtukuoleman kohdanneilla. Myös itsesyytökset, tai syytökset hoitavaa tahoa kohtaan pyörivät mielessä. Miten kohtukuoleman olisi voinut estää? On tärkeää antaa itselleen lupa kaikkiin suuren menetyksen tuomiin tunteisiin.

Mistä apua kohtukuoleman jälkeen?

Lapsen kuolemasta alkaa suruprosessi, jolle ei ole oikeaa tapaa tai oikeaa kestoa. Jos kohtukuoleman kokeneella ilmenee pitkittynyttä traumaattisen stressin oireilua, on erityisen suositeltavaa hakeutua käsittelemään menetystä ammattilaisen tuella. Traumaattinen stressi oireilee yksilöllisesti esimerkiksi voimakkaina ja toistuvina takaumina, kehollisina reaktioina, unihäiriöinä tai virittyneisyystilan häiriöinä.

Kohtukuoleman kokenut vanhempi joutuu kohtaamaan suruprosessinsa aikana voimakkaita tunteita. Nuo tunteet ovat sallittuja ja tarpeellisia. Viha, katkeruus ja avuttomuus ovat kestämättömän suuren menetyksen luonnollisia seurauksia. Luottamuksellisessa ja turvallisessa tilassa surua ei tarvitse peitellä, vaan voi mennä sitä kohti.

Sureminen on ainut tapa lievittää surua.

Vastaanotolle voi tulla yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Vanhemmuuden tuki

Vanhemmaksi tulo on yksi elämän suurimmista mullistuksista. Rakkauden ja ilon lisäksi vanhempi kokee usein myös väsymystä, riittämättömyyden tunnetta, pelkoa, huolta tai epävarmuutta. Liian suuret odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan voivat aiheuttaa pettymyksen tunteita. Vauvan vaativuus ja jatkuva tarvitsevuus saattavat yllättää ja aiheuttaa ahdistusta. Samassa mitassa kuin sydämeen tulee rakkautta, tuntuu harteille tulevan huolta. Ohjeita vanhemmuuteen tulee sukulaisilta, sairaalasta, neuvolasta ja keskustelupalstoilta. Vanhempi haluaisi tehdä kaiken oikein. Vanhemmuudesta saattaa tulla raskasta suorittamista.

Kun lapsia on useampi, on entistä haastavampaa pärjätä omien tunteidensa kanssa. Vanhemmuuden rajat tuntuvat tulevan useammin vastaan. Uhmaikäiselle huutava vanhempi löytää itsensä juuri siitä tilasta, jonne ei milloinkaan ajatellut päätyvänsä. Hän ei todellakaan ole ainoa, joka katselee nukkuvaa lastaan riipivää syyllisyyttä tuntien.

Lapsen syntymä nostaa usein pintaan myös omaan lapsuuteen tai vanhempiin liittyviä, käsittelyä vaativia muistoja ja tunteita. Lapsen syntymä synnyttää myös vanhemman. Onneksi siinä tehtävässä ei ole tarkoituskaan tulla täydelliseksi. Vanhemmuus on jatkuvaa oppimista ja sopeutumista. Riittävän hyvä vanhemmuus on riittävän hyvää.

Syyllisyys ja riittämättömyys ovat oikeastaan tärkeitä tunteita. Ne ohjaavat meitä kehittymään vanhempina ja turvaamaan lapsillemme mahdollisimman hyvän lapsuuden. Jatkuvan syyllisyyden- ja riittämättömyyden tunteen kanssa eläminen on kuitenkin raskasta. Valtaavatko ne mielen myös silloin, kun siihen ei ole syytä? Pystyykö vanhempi kokemaan myös hellyyttä ja tyytyväisyyttä omaa vanhemmuuttaan kohtaan?

Riittävän hyvän vanhemmuuden matkalla ei tarvitse olla yksin. Olet lämpimästi tervetullut työskentelemään yksin tai kumppanisi kanssa.

Lapsettomuus

Lapsettomuus on kriisi, jossa toivo ja epätoivo vuorottelevat kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Toisiaan seuraavat pettymykset ovat psyykkisesti raskaita ja koettelevat yksilön lisäksi myös parisuhdetta. Lapsettomuuden kokemus on hyvin yksityinen ja herkkä, siitä puhuminen jopa omalle kumppanilleen voi olla haastavaa.

Lapsettomuus nostattaa vihaa, katkeruutta, toivottomuutta, häpeää ja arvottomuuden tunnetta. Lapsettomuuden herättämiä tunteita on raskaita työstää yksin tai parina. Lapsettomuushoidot keskittyvät lääketieteellisiin hoitoihin ja psyykkisen puolen tuki jää usein vaillinaiseksi.

Lapsettomuuden kipeiden kokemusten käsitteleminen tuettuna helpottaa usein paria sanottamaan ja jäsentämään kokemuksiaan sekä löytämään uskoa tulevaan.

Lämpimästi tervetuloa työskentelemään lapsettomuuden teemojen parissa joko yksin tai kumppanisi kanssa.